| Unettomuutta?
Hei,
Olen reilun kahden kuukauden ikäisen vauvan äiti ja synnytyksen jälkeen valvoin muutamia öitä peläten unettomuutta. Vaiva katosi ja unohtui, mutta nyt viikon ajan olen taas valvonut ja pelännyt unettomia öitä enemmän kuin mitään. Homma karkasi käsistä, kun vanha vaiva paniikki- ja ahdistushäiriö nosti päätään ja sain muutaman pahan paniikkikohtauksen. Sitten yks päivä KEKSIN ajatuksen, että mitä jos en saa unta yöllä? Olin yrittänyt nukkua päivällä ja synnytyksen jälkeen en ole tähän pystynyt. No siitä se sitten taas lähti noidankehä päälle ja nyt olen todella ahdistunut nukkumisesta ja luon kamalia katastrofiajatuksia siitä miten tässä käy. Pelkään tosissaan, että pidän iteni jotenkin tiedostamatta hereillä ja lopulta kuolen tähän. Ihan kamalaa. Olen päivisin ns. kokovartalokipsissä jännittämisestä. Pelkään jo etukäteen, että mitä jos lääkkeet eivät kohdallani auttaisikaan jne. HUOH! Lääkäri rauhoitti ja sanoi, että kyllä minut jotenkin tarvittaessa saadaan uneen ja kukaan ei ole vielä ikuisesti valvonut. Onneton menin lukemaan joitain viestiketjuja, jotka olivat vain täynnä kauhutarinoita :/
Oma nukkumiseni on nyt sitä, että nukahdan joskus aamuneljältä ja vauva herättää puolen tunnin tunnin päästä. Sen jälkeen olen nukkunut aamulla muutaman tunnin. Ihan olematonta on siis unen saati ja keskiarvolla unta on tullut jotain 2-4 tuntia / vrk. Oloani pahentaa tämä järkyttävä ahdistus ja ajattelin ehkä kokeilla tänä ilta ottaa puolikkaan Opamoxin. Imetän ja senkin takia koko lääkerumba tuntuu surulliselle. En halua imettää, jos joudun syömään paljon lääkkeitä.
Toivon sydämestäni, että tämä normalisoituu joskus. Ihana oli lukea teidän tarinoita ja samaistua kokemuksiin. Haluaisin niin nauttia täysin lapsestani ja tästä ajasta, mutta tämä mörkö tahtoo pimentää kaiken. Itku on herkässä koko ajan :(
|