|
Minä taas pidän kovasti "vieraan lapsen" ajatuksista. Wiltsu sanoi kauniisti myös; hän "kasvattaa" elämällä lasten kanssa. Siihen pitäisikin pyrkiä. Mutta nyky-yhteiskunnassa lasten kanssa eläminen on lähinnä nukkumista; muut ajat menevät pahasti erilleen. Se lyhyt kosketuspinta päivästä, joka ollaan väsyneen aikuisen seurassa, on kasvatusaikaa. Varmaan jokainen tajuaa, että otteen ottaminen lapsesta, vaatii sääntöjä ja tapoja. Sitä en sitten vain tiedä, voiko sitä kasvatukseski enää sanoa. Lapsi, nuori, ansaitsee elämänsä perheessä noudattamalla sääntöjä, säännöt varmaan koskevat sukkien paikkaa ja huoneen yleistä ilmettä, sekä sääntöjen noudattamista.
Ennen oli toisin, "säännöt" olivat yhdessä tekemistä ja vastuun ottamista olennaisista asioista.
|