miesnäkökanta

En tiedä onko naisten ja miesten tilanteet eroissa samanlaisia, mutta tässä jotain omia kokemuksiani.

Ensimmäisen pitkän suhteen jälkeen jossa minut jätettiin kiduin pitkään ja sekoilin ""outojen"" naisten kanssa huonoa elämää.
Yli tunsin ensimmäisen kerran päässeeni, kun jokseenkin kunnollinen nainen kiinnostui minusta ja vietimme mukavaa aikaa, valitettavasti hän jäi vain laastariksi haavoilleni.

Vasta 3,5v eron jälkeen kohtasin naisen joka vapautti sydämeni ja vasta sillon tajusin, että vasta nyt pääsin oikeasti eksästäni yli.
Hän ei jäännytkään pelkäksi laastariksi vaan jatkoi elämää kanssani muodostuen näin seuraavaksi pitkäksi suhteekseni.

Mutta onni ei ole ikuista.
Ero tuli hänenkin kanssaan, hieman epäselvissä tilanteissa päädyin jättäjäksi, mutta annoin parin viikon päästä meille vielä uuden mahdollisuuden. Hän kuitenkin torjui sen.

Tämä toinen ero oli tavallaan helpompi kun tiesi mitä odottaa ja miten elää mahdollisimman kivuttomasti. Toisaalta taas tiesi mitä tuskaa on edessä ja joutui henkisesti valmistautumaan kovaan koitokseen.

Ensimmäiset pari vuotta elin suhteellisen säntillisesti kokemuksen voimalla ja etsin rauhallisesti uutta rakkautta.
Sitten iski ylivoimainen toivottomuus ja vajosin samalle tasolle kuin ensimmäisen eron jälkeen. Huonoja naisia, alkoholia, tapaturmaalttiutta.

Tässä tilanteessa olen tälläkin hetkellä, mutta olen tajunnut että tästä on päästävä ja yritän pyristellä pohjamudista kaikin voimin, kerätä sisäistä voimaa ja löytää omanarvontunteen.

Taloudellisesti alan olla siinä pisteessä, että pystyisin toteuttamaan haaveeni; rivitalo, auto, vaimo ja lapsia.
Vaimoa tosin ei rahalla saa ja kuka nyt tömmöisen reppanan huolisikaan...