Inkku

Hyvä, hyvä, suuntaus on oikeanlainen!

Minun seurantani oli tosiaan vähän retuperällä, ihmettelinkin sitä. Muutaman viikon päästä alkoi vaivata oikeanpuoleinen alavatsakipu, jota sitten kävinkin näyttämässä NKL:llä. Lääkäri ultrasi ja totesi, että kohdussa on jotain jämiä jäljellä ja käväisi jonkun kollegansa juttusilla. Olivat päättäneet, että koska hcg-arvot eivät nouse, odotetaan ensimmäisiä kuukautisia, joiden mukana jämien piti sitten tulla pois. No sitten kun ne kuukautiset sitten olisivat tulleet, niin kudokset olivatkin kiilautuneen kohdunsuun eteen ja tuli aivan karmeat vatsakivut. Pelottavinta oli se, että olin työmatkalla Atlanttin takana, kun kivut iskivät. Siellä sairaalalääkäri sanoi, että jotain on vialla, muttei tiedä mitä. Minulla oli paluulento saman päivän illaksi ja omalla vastuullani sitten lensin Suomeen kipulääkityksen varassa. Matkan aikana oli tullut kutsu lopputarkastukseen, joka olisi ollut seuraavan iltapäivänä, mutta kipujen vuoksi jouduin menemään aamuviideltä päivystykseen. "Hauskinta" oli, ettei minua olisi millään otettu vastaan, kun kerran kaavinnasta oli niin kauan aikaa (9 viikkoa). Mutta lähes änkesin sisään ja kun eka lääkäri ei osannut tehdä diagnoosia, tuli kokenut gyne, joka heti totesi mistä on kysymys ja pääsin kaavintaan. Siinä tilanteessa kipujen ja väsymyksen keskellä minulle olisi voinut tehdä mitä tahansa, kunhan kipu saatiin pois. Pelkäsin silti kovasti, mitä kaksi peräkkäistä kaavintaa tekee minun "vanhalle" kohdulleni, mutta toipuipa sekin pian. Kummallisinta tässä on se, että rypäleraskauden kaavinta pitäisi tehdä erityisen tarkasti, jottei istukkakudosta vaan jää yhtään kasvamaan. Minulla onneksi ne jämät olivat muuta kuin istukkaa ja siksi ei hcg-arvot enää nousseet.

Mulle sanoi joku niistä useista lääkäreistä, joita tapasin, että jos arvot laskevat tavoitteeseen 2 kk:n aikana, on erittäin harvinaista, että ne enää sitten seuranta-aikana lähtevät nousuun. Mutta toki seurantaan on omat syynsä ja kannattaa käydä joka kontrollissa tunnollisesti.

Minä en ole kovinkaan paljon löytänyt luettavaa rypäleraskaudesta, vaikka sitä hainkin. Tosiaan jossain keskustelupalstalla olen jutellut parin rypäleraskauden kokeneen kanssa, mutta heillä oli mennyt kaikki hyvin. Ja tietysti kannattaa keskittyäkin positiivisiin kokemuksiin, sillä kyllä se oma pääkoppa kuitenkin pelkää pahinta ilman huonoja esimerkkejäkään.