|
Olin vuosia sitten mieheni mukana työmatkalla Hong Kongissa. Paikalliset veivät meidät syömään ja tarjolla oli mm. ankanräpylöitä ja lehmän mahalaukkua. Ankanräpylät eivät maistuneet juuri miltään,rouskuivat vain hampaissa ja niitä oli vähän vaikea nieleskellä. Mahalaukun palaset sen sijaan olivat liukkaita ja solahtivat nopeasti alas. Olin nimittäin päättänyt, että kaikkea syön - ja söin.
Kerran meinasin syödä koiraa- Kiinassa sekin, Shanghaissa. Ravintolassa ei ollut englanninielistä ruokalistaa, mutta joku englantia puhuva löytyi ja kysyi että " do you want duck?" Ankkaa, pohdimme ja nyökkäilimme. Tarjoilija osoitti naapuripöydän höyryävää keittoastiaa ja selitti duck, duck. Olimme hiukan epäileväisiä, kun emme keittoa halunneet, joten tarjoilija veti meidät keittiöön. Pöydällä makasi joku ketarat ojollaan pitkä häntä sojottaen. Tarjoilija viittilöi edelleen ylpeänä ja hoki duck,duck. Me siihen, että dog? Ja tarjoilija - yes, yes, duck, duck. Siitä sitten syntyi pieni hulabaloo, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, koiraa emme syöneet, tarjoilija pahoitteli ja kertoi sen olevan melkein kansallisruokaa ja itse pahoittelimme ja sanoimme, ettemme missään tapauksessa voi kuvitella syövämme koiraa. Loppujen lopuksi nautimme sitten herkullisen kiinalaisen aterian monine ruokalajeineen!
|