| Ymmärrettävää
heti kun käännän selkänui, anoppi on antamassa kolmekuiselle lapselleni jäätelöä, alkoholipitoista kakkua tms. Joten en käännä!
Asioista on puhuttu, näyttää menevän perille, mutta annapa kun taas tulee tilaisuus, niin anoppi on sotkemassa. neuvoo, hössöttää ja sotkee tosiaan. Hänen neuvojaan noudattamalla olisi esim. koko imetys tyssännyt alkuunsa. Sitä hän on "yrittänyt " useaankin otteeseen, mutta onneksi en ole uskonut vääriin neuvoihin. Sittenpä olen saanut kuunnella valitusta, kun en anna lapselle ruokaa, ei saa mahaansa täyteen ja kun ei saa edes korviketta antaa.
Eikä kyse ole vain vauvan ruuasta (imetys vastaan kakku + korvikkeet), vaan ihan kaikesta mitä eteen tulee heti kun nähdään: onko lakki hyvin, onko liian kylmä ulkoilla (kesällä...), eikö lapsi saa kotona ruokaa, on liian tuulista, itikoita, kuuma, pitäisi mennä vauvauintiin (en ehdi, pääse enkä halua), lääkäriin (turhaan, terve lapsi), pitää ostaa hirveästi turhaa tavaraa vauvalle, eikö ole jo sitä, kahta kappaletta tätä jne. ei ole, kun ei tarvita... Tarpeelliset tavarat onkin saanut ihan itse hankkia.
On noissa kestämistä, huhhuh. Mutta onneksi vauva on ihana ja mies ymmärtää ja oma äiti on järkevänä tukena tarvittaessa.
|