Alkuperäinen kirjoittaja Anopin otteessa

Hei!

Tarvitsisin apua ja neuvoja miten toimia anoppini kanssa. Asun avoliittoa hänen poikansa kanssa ja meillä on 3kk vanha tyttö. Lapsemme on ensimmäinen lapsenlapsi anopille ja minunkin puolen suvulle.

Minua ahdistaa niin kovasti anoppini käytös ja puheet. Aluksi hän halusi käydä kylässä päivittäin (asumme noin 7 kilsan päässä). Kerran hän tuli kylään kutsumatta, lampsi vain sisälle edes soittamatta ovikelloa ja suoraan vauvamme luo herättäen sen päiväuneiltaan ja loukkaantui sitten kun käskin hänen lähteä. Käytös muutenkin on niin omistavaa. Hän saattaa ottaa lapsen sylistäni kysymättä, koko kylässä olon ajan hän pitää vauvaa ja hyvä kun saan edes imettää. Koko ajan on vauvassa kiinni ja soittelee joka aamu soittonsa että miten on yö mennyt.

Koko touhu on alkanut menemään vain hullummasta hullumpaan suuntaan. Olen yrittänyt puhua anopille tunteista ja vähän jo vaikuttikin että oli sisäistänyt asiaani. Olen saanut kuitenkin puhuttua niin mieheni avustuksella, että anoppi vierailee meillä aina silloin kun se meille sopii. Nyt ollaan tavattu korkeintaan kahdesti viikossa ja se tuntuu sopivalta väliltä.

Nyt kuitenkin viimeisen kahden viikon ajan anoppini on aiheuttanut minulle sellaista ahdistusta. Eilen kävimme heillä kylässä. Anoppi puhui koko ajan kuinka he rakentavat leikkimökin tytölle heille sinne anoppilaan, kuinka hän sen sisustaa nätiksi. Sitten hän kertoi ostaneensa tytölle pienen pöydän ja siihen kaksi tuolia, jotta tyttö saa leikkiä heillä. Hän kertoi myös ostaneensa vuodesohvan vierashuoneeseen, jotta hän saa nukuttua tytön vieressä aina kun se tulee heille yöksi kerran viikossa. Silloin jo sanoin ettei tule, hyvä jos tulee kerran kuussa. Anoppi ihmetteli isoon ääneen mitenkä niin.

Mikä minua ahdistaa? Minusta on hyvä, että tytöllä on mummu joka välittää ja haluaa hoitaa, mutta tämmöinen liika päsmäröinti on minusta liikaa. Liika omiminen ja minulle kertominen miten sitten tulevaisuudessa lapsen kanssa ja vierailujen kanssa toimitaan. Että lastenhuonetta kalustetaan heille sinne. Minulla ja anopilla ei ole kovin hyvät välit. En luota häneen ihmisenä. Siksi en halua päästää liika lähelle, koska se ei tunnu hyvältä. Saan ahdistuskohtauksia kun mietin anoppini sanomisia ja toimimista. Hän on aina oppinut saamaan tahtonsa läpi tavalla tai toisella. Itse olen päättänyt, että toimin niin kuin on tälle perheelle paraksi ja en ala miellyttämään anoppiani. Se on vain niin vaikeaa koko ajan olla sanomassa ei ja kun se ei mene perille. Väsyttämistaktiikkaa hän käyttää, kun muuhun ei ole ollut nyt mahdollisuutta.

Saatan vaikuttaa itsekkäältä. Minulla ei ole aikomus estää anopin ja tyttöni yhdessä oloa ja tapaamista. Toivoisin vain saavani apua ja neuvoja miten ne voisi järjestää niin, ettei anoppi ahdistaisi äitiä puheillaan ja käytöksellään? Puhe kun ei ole auttanut.